Olin kolannut sitä hemmetin kokolattiamattoa kaksi tuntia ja urakka oli valmis. Abu oli imuroinut paljon pienemmän alueen kuin minä ja ajattelin, että tässä maksellaan heti oppirahoja. Kun imurin äänet olivat vaienneet, niin Musse ilmestyi jostain ja kertoi olevansa sopivasti valmis omien siivoustensa kanssa ja nyt olisi sitten tauon paikka.

Istuttiin tupakkahuoneessa ja mun selkä kapinoi kokemastaan kohtelusta. Kaksi tuntia takana ja en ikinä olisi voinut kuvitella siivoomista niin rankaksi puuhaksi. Musse alkoi kertomaan naisseikkailuistaan Suomessa, mutta kaatotarinat keskeytyivät heti alkuunsa, kun tupakkahuoneeseen tuli iso musta mies. Mies tervehti iloisesti Mussea, mutta nyökkäsi ainoastaan Abun suuntaan ja Abu poistui heti tupakkahuoneesta. Minut huomattuaan mies tuli ojentamaan kättään ja tervehtimään. Vedin taas vakiorepliikit englanniksi ja mies kertoi arvostavansa suomalaista työvoimaa. Mies kertoi nimekseen Elias ja tulevansa Eritreasta. Hän oli siis Abun maanmies, mutta kovasti oli outoa miesten äskeinen käyttäytyminen. Olin ihmeissäni, kun Elias alkoi kyselemään Suomen vaalijärjestelmästä ja jne…Sitten Elias kertoi, että hotellissa työskenteli muitakin suomalaisia ja he varmaan ilahtuvat kuullessaan uudesta suomalaisesta. Ajattelin taas, että just joo ja tapahtumat hissillä palasivat mieleeni.

Elias poistui ja Musse kertoi miehen olevan respan yövuoron esimies. Kysyin Musselta, että miksi Abun ja Eliaksen kohtaaminen oli niin jäätävä, nehän oli sentään samasta maasta kotoisin. Musse kertoi, että ne oli eri heimoista ja heimot olivat sodassa keskenään. Eri heimoista?? Mä meinasin revetä siihen paikkaan ja yritin etsiä Mussen kasvoilta vihjettä mahdollisesta vitsistä. Musse vaakutti puhuvansa totta. Uskotaan sitten ajattelin, koska Eritrean poliittinen tilanne oli jäänyt mun uutis-seurannassa pahasti pimentoon.

Musse ilmoitti tauon päättyneeksi. Abu tempaistiin savuttomalta puolelta jengiin mukaan ja Musse jakoi työtehtävät. Mut ja Abu määrättiin tyhjentämään yökerhon vessojen roskakorit. Katsoin kysyvästi Abuun. Se viittoili seuraamaan perässä ja mun päärynä kehitti taas pahoja aavistuksia.

Odoteltiin Abun kanssa vessojen edustalla ja mua hävetti. Mun mielestä meitä katseltiin joka suunnasta halveksivasti ja odotin koska ensimmäinen juopunut tulee laukomaan jotain hilpeätä. Kohta odotukseni palkittiin ja tukevassa humalassa horjuva pukupelle tuli örveltään mulle jotain mitä en ymmärtänyt. Yritin olla kärsivällinen, mutta sitten äijä alkoi tökkimään sormella mun rintaani. Vitutus oli huipussaan ja ajattelin ottaa äijää niskasta kiinni ja vetää sen naaman kuvan tapettiin. Väkivallan töiltä vältyttiin, kun munapääksi ristimäni vahti saapui paikalle. Munapää otti äijän hoitoonsa ja mä huokasin helpotuksesta. Abu vaan hymyili onnellisena vieressä.

Vessat saatiin hoidettua ja Abu kertoi loppuyön olevan helppoa puuhastelua. Näinköhän, epäilin, mutta pidin mölyt mahassa. Palattiin takaisin ensimmäiseen kerrokseen. Musse oli odottelemassa ja tivasi Abulta, että miksi meillä kesti niin kauan. Sitten se alkoi taas jakaan tehtäviä ja voi jumalauta, että mulle lyötiin taas imuri kouraan. Nyt saisin hinkata katutason ravintolan kokolattiamattoa. Ajattelin hetken, että suhteestani imurin kanssa oli rakentumassa niin vankka, että kohta me varmaan muutetaan yhteen.

Ravintola oli pimeänä, mutta yhdessä pöydässä näkyi vielä istuvan porukkaa. Aloitin pistorasian etsimisen, mutta ilman tulosta. Pyörimiseni imurin kanssa herätti pöydässä istuvan porukan mielenkiinnon ja sieltä hihkaistiin jotain ja jouduin taas esittämään osaamistani englannissa. Porukka oli ravintolan henkilökuntaa, joka palkitsi itseään muutamalla olusella. Mulle opastettiin pistorasian paikka, mutta sen enempää dialogia ei jatkettu.

Olin imuroinut kokolattiamaton ja moppaillut ravintolan puulattian, kun Musse tuli hakemaan paussille. Musse kertoi, että nyt pidetään pitkä tauko ettei olla liian aikaisin valmiita. Musse selitti, että jäljellä oli enää pari pikku hommaa. Katsoin kellosta, että me oltiin painettu hommia viisi tuntia ja liksa tulisi kahdeksan mukaan. Tässähän pääsee tuntipalkoille laskeskelin, mutta se tuntui sillä hetkellä toisarvoiselta, koska olin aivan kuitti.

- Missä asut, Musse kysyi ja sytytti tupakan.

- Tenstassa.

- Mikä bussi sinne menee?

- En tiedä.

- Et tiedä? No millä sä meinaat kotiin mennä?

- Tunnelbaanalla.

Musse katsoi mua kuin vähäjärkistä. Sitten se selitti, että me oltaisiin kohta valmiit, mutta tunnelbaanat ei kulje vielä hyvään toviin. Ei hemmetti, mä olin kuvitellut, että ne painaa vuorokaudet ympäriinsä.

- No voithan sä tietysti odottaa täällä, että junat alkaa kulkeen, mutta ota selvää yöbusseista. Kysy Eliakselta, se on asunut Tenstassa.

Puntaroin vaihtoehtojen välillä. Halusin nukkumaan eikä notkuminen hotellilla kiinnostanut. Toisaalta, mulla ei ollut harmainta aavistusta yöbussilla matkailusta tai siitä milloin ja missä mun pitäisi jäädä bussista pois. Päätin kuitenkin satsata yöbussiin.