Seisoin pysäkillä. Useampikin muutaman nuoren, mutta toisistaan erillään pysyvä jengi odotti kanssani bussia tulevaksi. Suurin osa tulevista kanssamatkustajistani oli päissään kuin ankat. Mietin, että minkälaista meno olisi viikonloppuisin ja kuinka jätkän sitten käy?

Linja-auto tuli ja annoin suosista tilaa hätäisimmille. Pari kaveria yritti matkustaa ilman lippua, mutta bussikuski pisti kaverit ojenukseen. Istahdin alas ja katselin muka ajatuksiini uppoutuneena ikkunasta, mutta sisimmissäni olin varuillani kuin säikky rusakko. Bussi lähti pysäkiltä ja minä siirsin katseeni bussin valotauluun, joka ilmoitti seuraavasta pysäkistä. Elias oli opastanut minua, että millä pysäkillä pitäisi loikata pois. Teki mieli nukkua, mutta punatekstinen valotaulu piti minut hereillä.

Matka sujui rauhallisesti ja vihdoin tuli aika nousta bussista. Isompi nuorisoporukka jäi samalla pysäkillä pois ja taas pelko valtasi hetkeksi mieleni. Pelkoni oli kuitenkin turhaa, koska jengi lähti heti eri suuntaan kuin minä. Kävellessäni Pakarisen kämppää kohti yritin oikein syvällisesti pohtia, että kuinka todennäköistä olisi joutua jonkun nuorisoporukan piestäväksi. Tulin lopputulokseen, että ei kovinkaan todennäköistä vaan alitajuntaani oli pesiytynyt ennakkoluuloja. Minulle kerrotut tarinat Tenstan pahamaineisuudesta olivat siis tehneet tehtävänsä.

Vedin oven kiinni ja aloin repimään bootseja jalasta. Hämärässä erottuva sänky oli sen hetken unelmieni täyttymys. Heitin vaatteet myttyyn lattialle ja loikkasin sänkyyn. Uni tuli heti.

Silmät totuttelivat huoneeseen tulvivaan päivänvaloon. Olo tuntui raukealta ja hyväntuuliselta. Teki mieli venytellä ja käännyin kyljelleni. Voi vittu, pääsi suustani ja pomppasin salamana pystyyn. Olin unohtanut, että Pakarinen nukkuu samassa sängyssä ja ohikiitävän hetken olin ns. tappituntumalla. Mulle tuli tarve raapia itseäni ja siinä lattialla pompotellessani löin vielä polvenkin pöydänkulmaan ja jatkoin kirosanojen vuodattamista. Pakarinen heräsi mekkalointiini ja voisin väittää, että se tajusi heti mistä riehumiseni johtui.

- Pistä kahvit, se mumisi

- Ok.

- Miten olis aamupanot, se kysyi ja päästi mielipuolisen naurun päälle.

- Voi jumalauta sun kanssa, äsykäsin.

- Älä ny leikistä suutu.

Kerroin Pakariselle, että voisimme myös puheissamme pysyä heterolinjalla, mutta se moitti mua ahdasmieliseksi tosikoksi. Sitten se alkoi hyräilemään, että ”voiko päivä ihanammin alkaa” ja jatkoi heti perään ” kun saa hyväillä nuoren miehen karvaista jalkaa.” Pakenin vessan, mutta Pakarinen epäili minun menevän tyydyttämän piiloteltuja halujani ja vessan ovi ei pystynyt peittämään sen räkäistä naurua. Suorittaessani aamupökälöintiä minuakin alkoi jo hymyilyttämään.

Aamupala, joka rakentui pannullisesta kahvia ja näkkäristä, jonka päälle oli siivutettu HK:n sinistä sinapilla kuorrutettuna oli nautittu ja nautiskelimme aamu tai oikeastaan päiväsauhuista. Keskustelimme päivän ohjelmasta. Sovittiin, että ensin hoidetaan mun paperiasiat kuntoon ja sitten painutaan Pakariseen mainostamaan peliluolaan. Olo tuntui letkeältä ja tunsin olevani taas jätkä maailman turuilla ilman juuria.